Uccâviäđŋásâš
Uccâviäđŋásâš (Sorex minutissimus) lii tavveen Euraasiast tiättojeijee, viäđŋásij hiäimun kullee njomâtteijeešlaajâ. Tot lii Suomâ ucemus njomâtteijee. Uccâviäđŋásâš lii rávhuidittum Suomâst. Uccâviäđŋásâš vuájá já kuárŋu häppilávt. Ihásávt šlaajâst lii 1–2 piäsáduv, main láá táválávt 3–6 čiivgâ. Uáiviravâdin uccâviäđŋásiist láá tivreh.[2]
| Uccâviäđŋásâš Sorex minutissimus (Zimmermann, 1780) |
|
|---|---|
 |
|
| Tile | LC (eellimvuáimálâš) |
| Tile Suomâst | LC (eellimvuáimálâš)[1] |
 |
|
Tieđâlâš luokittâllâm |
|
| Doomeen | Sellâvááimusliih Eucarya |
| Kodde | Elleekodde Animalia |
| Uáiviráiđu | Savosuonâsiih Chordata |
| Vyeliráiđu | Čielgitávtáliih Vertebrata |
| Luokka | Njomâtteijeeh Mammalia |
| Lahko | Soricomorpha |
| Hiäimu | Viäđŋásiih Soricidae |
| Vyelihiäimu | Eidusiih viäđŋásiih Soricinae |
| Suuhâ | Sorex |
| Šlaajâ | minutissimus |
Olgohäämi mute
Uccâviäđŋásâš lii 33–53 mm kukke, já tast lii 24–27 mm kukkosâš seibi. Uccâviäđŋásiih teddih 1,2–4 g.[3] Tälviv uccâviäđŋásâš lii ucceeb ko keessiv, já tondiet ton energia tárbu kiäppán. Ko tälviv čielgimielgâs čovârskiäruh siäggáneh, te viäđŋásâš uánnoon. Meid uáivitähti muttá häämis.[4]
Keessiv uccâviäđŋásâš selgi lii ruškâd já tälviv tot lii ränisruškâd. Čuávji lii kuovgisräänis, já ivnerääji lii čielgâs.
Lavdâm mute
Šlaajâ tiättoo masa ubâ tave kuácceevyevdistielâsist. Rääijin láá nuorttân Kuálhismeerâ riddokuávlu sehe Hokkaido já Sahalin suolluuh, já viestârist Suomâ já Tave-Ruotâ, kost šlaajâ uáinistii esken ive 1967. Suomâst vuossâmuu tove uccâviäđŋásâš uáinistii purrâmâšskaapist.[2] Maŋeláá šlaajâ lii kavnum meid mäddiláá Ruotâst já Taažâst.
Uccâviäđŋásâš iälá maaŋgâlágánijn pirrâsijn, ovdâmerkkân lahtâ jeggiroobdâin, kuácceevuovdijn, čuopâttâhjolgâdâsâin, koškekuolbânijn, ávus čunoienâmijn já lostâvuovdij roobdâin. Šlaajâ pivnohist lahtâ kuávluid.[3]
Käldeeh mute
- ↑ Thomas Lilley: Uccâviäđŋásâš – Sorex minutissimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Čujottum 31.3.2022. (suomâkielân)
- ↑ 2,0 2,1 Siivonen, Lauri & Sulkava, Seppo: Pohjolan nisäkkäät. Keuruu: Otava, 1994.
- ↑ 3,0 3,1 Bjärvall,Anders & Ullström, Staffan: Suomen nisäkkäät. Helsinki: Otava, 2011.
- ↑ Laaksonen, Juha & Lumiaro, Riku: 1000 ilmiötä Suomen luonnosta, Utelias kettu ja muita nisäkkäitä. Helsinki: Tammi, 2016.
