Jyelgiäitti (nuorttâlâškielân jueʹlǧǧäiʹttsuomâkielân jalka-aitta) lii äitti, mii lii huksejum neelji čuoldâ oolâ. Jis jyelgiäitti lii styeres, te ton vyelni pyehtih leđe neelji čuoldâ saajeest kuttâ čuoldâ.

Jyelgiäitti Sämmilij máttááttâskuávdáást Juhâmohheest

Jyelgiäitti ovdánij káttusist nuuvt, et hirssâkeerdih lasanii já toh lijjii huolâlubbooht salvum. Meid káttu rahtui pyerebin. Kirjálâš tiäđu mield jyelgiäitti lâi AnaristUcjuuvâst kiävtust 1800-lovo aalgâst já tobbeen siäiluttuvvojii ereslasseen purâmušverkki, sehe jyehilágáneh tiiŋgah já káálvuh. Lii kale jurdemist, et ääitih láá lamaš aanoost juo čuođijd iivijd tassaaš Anarist-uv.[1]

Paulus Vale jyelgiäitti Anarist ive 1925

Keejâ meid

mute

Fáádást eres soojijn

mute

Käldeeh

mute
  1. Mattus, Ilmari: Njollâäitti já jyelgiäitti. Anarâš-kalender 2000, 2000. Anarâškielâ servi ry.