Tuomâ (Prunus padus) lii šaddo, mii tuáijoo meid muorjijd.[1]

Tuomâ

Tobdomeerhah

mute

Tuomâ laddâm myerjih láá uceh já čappâdeh, maaŋgah ain siämmáá haaŋkâst. Vorâsin myerjih iä lah ennust mongin máávust, riččâ já nuuvtkočodum tähtimyerjih vala.[1]

Kevttim

mute

Carl von Linné lii muštâlâm, et tovle párnááh Tave-Ruotâst purrii tuomâmuorjijd nuhtán, kalvestii ucánjáhháá säälti oolâ! Taan ääigi ulmuuh iä puurâ taid nuhtán, mut ko kiävttá siäháluvâi eres muorjijgijn, te tuomâmyerjih adeleh máávu sappijd já liköörijd. Myerjikeeđgijn lii amygdaliin-nommâsâš mirkkâ, mut tot ij ettii muorjij vuošâmist juhâmuššáid. Tuomâmyerjih láá ovdil kevttum purâstavdâ tipšomân. Ovdilmainâšum amygdaliin vaaikut ulmuu rumâšist čuovjissuvren.[1]

Tuomâst lii eres-uv ano. Párkku lii šiev päinimaamnâs já tast finnee luándulâš ruškis iivnijd. Ko páárhu kääsit vistig pirrâmpeeivi já vuášá kyehti tiijme jieijâs liemâst, te finnee laigijd ruškis pááinu. Tiätulágán jotkâkieđâvuššâmtoimâigijn finnee sierâlágán ruškis iivnijd. Páárhust lii viehâvis haajâ. Jis tuomâ čapis páárhu voojâst teikkâ cyevkkee, te pasta njunán uáli riččâ haajâ. Tom toovvât tuomâ páárhu riččâ šaddo-oljo. Tuomâ eres kevtteeh luándust láá erinomášávt mááđuh já tiätu loddešlaajah poreh tuomâ muorjijd, mut riččâ šaddo-oljoi keežild elleeh iä riävtui peerust tuomâ páárhust.[1]

Fáádást eres soojijn

mute

Käldeeh

mute

  1. a â b c Aikio, Jouni: Tuomâ. Anarâš-kalender 2004, 2004. Anarâškielâ servi ry.